Pages

24.8.2013

Matkalle mukaan

Vauvan kanssa matkustaminen hieman jännittää, aina. Viimeksi lensimme, kun vauvamme oli 4 kuukauden ikäinen ja nyt teemme lentomatkan, kun hän on 9 kuukautta. Edellinen lentomatka sujui hyvin, mutta nyt voi olla uudet haasteet, kun vauveli haluaisi liikkua koko ajan. Miten saamme hänet pysymään sylissä etenkin nousun ja lennon ajan.

Kävimme ostamassa alkupäiviksi hieman evästä. Ella's on ihana lastenruokamerkki, jolta löytyy kaikenlaista kivaa naposteltavaa lapselle. Tuotteet ovat luomua ja ainakin meidän vauveli pitää niistä. Nuo korkilliset pikkueväät ovat tosi käteviä matkalla mukana, koska eivät sotke ja vauva osaa itse imeä sosetta putelista. Löysimme kaupasta myös keksejä ja tuollaisia puffitseja. Oli pakko ostaa testiksi niitäkin.

19.8.2013

Ostoksia

Pipo 1 eurolla. Housut normaaliin hintaan ja vihdoin löysin Tigerista kauan etsimäni valosarjan. Hyvät ostokset!

13.8.2013

Auringon laskussa

Kuinka mahtavaa olikaan ajaa viime lauantaina tällaisessa auringon laskussa takaisin kotiin viikonlopun valokuvausreissulta! Aivan mahtavat värit ja pilvet olivat taivaalla. Kuvat on otettu liikkuvasta autosta. Olisi pitänyt kyllä pysähtyä tien viereen ja oikein ajan kanssa ikuistaa tuo taivas. Suomen kesä on kyllä kaunis.

10.8.2013

Pihakirppis ja löydöt

Joku viikko takaperin järjestettiin Näsilinnan puistoalueella Tampereella pihakirppis. Myyjiä oli oikeastaan aika vähän ja olisi suonut, että tapahtumaa olisi mainostettu edes jotenkin. Facebook on tosi hyvä mainospaikka tuon tyyppisille tapahtumille. Itse bongasin pihakirppiksen ihan vahingossa Tallipihan kotisivuilta. Säälitti hieman myyjien puolesta, koska ostajia ei varmaan ollut niin paljon paikalla kuin olisi suonut olevan. Sääkin oli mitä parhain puistossa kiertelylle ja muutamien kirppislöytöjen tekemiselle - aurinko siis paistaa helotti. No, okei...osa oli ehkä mennyt viettämään aurinkoista lauantaita rannalle. :-)
Olen aika nopea kirppiskiertelijä ja bongaan itseäni kiinnostavat jutut helposti. Melkein ensimmäiseltä "kojulta" löytyi minun ostokseni, jotka olivat kuvassa näkyvä vanha (siis oikeasti vanha) iso soikea kehys ja vanha puinen matkalaukku. Kummatkin aivan priimakunnossa ja hintaa tinkimisen jälkeen yhteensä 35 euroa. Olen tyytyväinen! Asetelma on tällä hetkellä keittiön yhdessä nurkassa. Laukun päällä rapisevia kanervia ja vauvelimme "matkamuistomeritähti" alkukesän Kreikan matkalta.

7.8.2013

Ravintola C - Tampere

Jo jouluna lahjaksi saamamme lahjakortti ravintola C:n Tampereella pääsi käyttöön muutama viikko sitten. Juhlistimme hieman etukäteen 2-vuotishääpäiväämme. Ravintola C oli kyllä mainio paikka juhlistamiselle!
Varasimme pöydän lauantaina niin aikaisin iltapäivästä, että saimme olla ravintolassa kahdestaan lähes koko ajan. Joitakin tuollainen voisi häiritä, mutta koska ravintolassa ollut tarjoilija oli niin hienotunteinen, emme tunteneet oloa vaivautuneeksi, vaikka saimme koko ravintolan omaan käyttöömme. Lähtiessämme ravintolasta sinne tuli 3 pariskuntaa, jotka kaikki taisivat olla 20+ -ikäluokkaa. Ihan mahtavaa, kun nuoretkin arvostavat hyvää ruokaa ja ovat valmiit satsaamaan siihen.
Ruokailu alkoi keittiön tervehdyksellä. Mukavan maukas pieni siikapala. Ravintola saa minulta plussaa Iittalan astioista.
Alkupala tuotti itselleni ongelmia, koska oikein mikään listalla ollut annos ei huutanut nimeäni. Päädyin sitten ihan perinteiseen silakkaa ja risottoa sekä Mouhijärven voita -annokseen. Alkupala oli mielestäni sopivan kokoinen ja ihan mukavan makuinen. Mieheni valitsi villisika-aladobia lipstikan kera. Miehen annos oli ainakin ulkoisesti tosi kaunis ja kuulemma maistui myös hyvältä.


Pääruokalistalla oli taas puolestaan useampi mielenkiintoinen vaihtoehto eli oli valinnan vaikeus. Minä haahuilin ensin kahden vaiheilla, mutta otin sitten luomukaritsaa omenaliemen ja kasvisten kera. Karitsaa oli lautasella kahdessa eri muodossa ja ne molemmat olivat suussasulavia, kuten myös kasvikset. Nappivalinta! Mieheni päätyi ottamaan viinilehteen käärittyä Wanhantuvan ankkaa kyssäkaalin kera. Taas miehen annos oli kauniimpi, mutta pidin omani mausta kuitenkin enemmän.
Kuten asiaan kuului, niin keittiöstä tuli pieniä terveisiä myös ruokailun lomassa. Suun sai mukavasti raikkaaksi "ruusunterälehtihileillä". Sori, en nyt muista kyseisen annoksen oikeaa nimeä. Lisäksi saimme maistaa mustikkajäätelöä, kauralastuja ja olikohan se jotakin vaniljacremeä...ääh...en laittanut väliannoksia muistiin, niin nyt en enää muista, että mitä annokset sisälsivät.
Jälkkärit on aina niin ihania! Toinen ruokailun nappivalinta oli valitsemani jälkkäri, joka oli mansikkaa ja valkosuklaata. Kuten kuvasta näkyy, niin mansikkaa ja valkosuklaata oli muutamassa eri muodossa lautasella. Jälkkäri oli iso ja makoisa. Mieheni valitsi ruusu-sabayonen piimäsorbetin kera. Näytti hyvältä ja ilmeisesti maistui myös.

Se, miksi ravintola C on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, on ravintolan idea lähiruuasta. Ruoka on erinomaista ja se on tuotettu lähellä, biodynaamisesti ja eettisesti. Wau! Vaikka annokset ovat hieman hintavia normaaliin hampurilaispaikkaan verrattuna, niin joskus kannattaa kuitenkin satsata. Ehdottomasti tähän astisista parhain ravintolakokemus Tampereella!

Kurkkaa lisää infoa ravintola C:stä täältä: klik

6.8.2013

Neilikoita tädille

Mieheni tietää, että rrraaakastan kukkia ja hän aina välillä yllättää kukilla, vaikkei olisi mikään juhlapäiväkään. Se on tietysti aivan ihanaa! Nämä neilikat sain kuitenkin, kun minusta tuli täti viime viikolla. Itse juhlinnan aihe eli siskoni pieni poika on tosi suloinen ja olemme häntä käyneet jo pari kertaa katsomassa. Pientä vauvaa voisi vain tuijottaa herkeämättä. Siihen ei kyllästy koskaan.


1.8.2013

Birgitan polku - Lempäälä

Viime viikonloppuna yritimme epätoivoisesti mieheni kanssa etsiä Birgitan polkua Lempäälästä. Katsoimme karttaa ja kävimme parilla karttaan merkityllä pysäköintipaikallakin, mutta emme löytäneet kuin pienet polut, joista toinen päättyi noin 300 metrin jälkeen. Taisimme löytää kuitenkin Ammejärven metsäopetuspolun, jota vähän matkaa kävelimmekin. Löysimme matkalla myös pienen uimarannan, jossa ihailimme maisemia hetkisen (kuva alla). Aika idyllistä!
Matkalla sain käteeni verta vuotavan haavan kerätessäni kukkia ja pelästyin jalan vierestä pomppaavaa sammakkoa. Kävelimme suoalueen vieressä ja kuuntelimme metsän rapinaa. Vauveli oli koko ajan tyytyväisesti isän kantorepussa ja aurinko porotti. Kävimme samalla etsintäreissulla myös Villa Hakkarissa ja sen museoraitilla, joka oli tosi kiva kokemus. Ostimme museokaupasta trip-mehut, pari vanhanajan postikorttia ja mansikkakarkkeja. Pieni reissumme oli kiva, vaikkemme sitä oikeaa Birgitan polun päätä tainneet löytääkään.